Mitä ovat sakramentit?

Kansankirkon sisällä käyty keskustelu mm. naispappeuden ja Tampereen tuomiokapitulin contra Nokia Mission tiimoilta on noussut suureen mediajulkisuuteen. Kun vapaiden uskovienkin taustat ovat luterilaisuudessa, niin seuraamme tietysti keskustelua. Olisiko aika pohtia myös muita kuin nyt esillä olleita uskonpuhdistukseen liittyviä kysymyksiä ja silloisten ratkaisujen oikeutusta Raamatun valossa? Sakramentit ovat keskeisellä sijalla suurten kirkkojen opissa ja reformaation henkeen kuuluu kysyä, mitä Sana niistä sanoo. ”Lukkarinrakkauteni” aiheeseen johtuu osaltaan myös siitä, että opiskelin 1960 –luvun lopulla teologiaa Helsingin yliopistossa.  Kirkkolatinan sacramentum -sanan UT: ssa oleva kreikankielinen vastine ja lähtöjuuri on sana mysteerion = salaisuus, joka taas tulee sanasta myeoo = vihkiä salamenoihin, salaisiin oppeihin. Novumin sanakirjan nro 2977 mukaan UT käyttää mysteerion -sanaa jumalallisesta totuudesta tai suunnitelmasta, joka on ollut salassa. Määrähetken koittaessa Jumala paljastaa tämän salaisuuden, joka on kuitenkin yhä salattu muilta kuin uskovilta.

Tällaisia UT: ssa mainittuja mysteerioita eli sakramentteja ovat seuraavat: 

1) Taivasten valtakunnan salaisuus, Mt. 13:11. 

2) Uskovien kehon muuttuminen kuolemattomaksi seurakunnan ylösotossa 1 Kor. 15:51-54. 

3) Se, että seurakuntaan kuuluu sekä pakanauskovia että messiaanisia juutalaisia, Ef. 3:1-11. 

4) Seurakunta Jeesuksen morsiamena on suuri mysteerio, jonka syvempi merkitys tulee ilmi vasta Karitsan häissä, kun siitä tulee Karitsan vaimo, Ef. 5:28-32. 

5) Israelia osaksi kohdannut paatumus, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle, Room. 11:25.

6) Evankeliumi Jeesuksesta on kautta ikuisten aikojen (kronois aiooniois) ilmoittamatta ollut mysteerio, joka nyt seurakuntakaudella on ilmoitettu kaikille kansoille, Room. 16:25-26, 1 Kor. 2:6-10, Ef. 6:19. Tämä viitannee siihen, että jostain syystä Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan niinä varhaisempina maailmanaikoina, ”ammoisina aikoina” = olam-eina = aioon-eina, joita on ollut ennen meitä (ns. esihistoriallisen ihmisen aikana paleoliittisella ja mesoliittisella kivikaudella; David Pawson heitti äsken TV7: ssä kysymyksen, oliko esihistoriallinen ihminen Raamatun ensi luvussa kerrottu ja historiallinen ihminen (Egyptistä ja Sumerista alkaen) taas sen toisessa luvussa kerrottu ihminen ?), Saarn. 1:9-10, 3:15, vaan vasta maailmanaikojen lopulla niiden luo, joille maailmanaikojen loppukausi (telee toon aioonoon), viimeinen aiooni ennen näkyvän Jumalan (tuhatvuotisen) valtakunnan ilmestymistä on tullut, Hebr. 9:26, 1 Kor. 10:11.  

7) Kielilläpuhumisen armolahja ja sen sisältö on mysteerio, sillä kielillä puhuva puhuu salaisuuksia Hengessä, 1 Kor. 14:2. 

8) Seurakuntakauden armotalous on Jumalan tahdon mysteerio (Ef. 1:9-10, Ef. 3:2,8-11, Kol. 1:25-27) ja liittynee sovitustyön ajankohtaan: armoa voitiin alkaa jakaa suuressa mitassa vasta, kun sen jakamisperustaksi tuli Jeesuksen sovitustyö ja ylösnousemus, jotka tekivät mahdolliseksi Pyhän Hengen vuodattamisen armon jakajaksi seurakunnassa ja sen kautta kaikessa maailmassa.   

9) Myöskin itse Messias eli Kristus on mysteerio, Ef. 3:4, Kol. 4:3. Tämä viitannee siihen, että VT: n profetioissa on kaksi täysin erilaista Messias –kuvaa: toinen on kärsivä Herran palvelija ja toinen tuleva kuningas. Pystyäkseen sovittamaan ihmisten synnit Hänen piti tulla ihmiseksi, joka voi kärsiä ja kuolla (sukulunastajan tuli olla samaa sukua). Tähän juutalaiset kompastuivat: he eivät halunneet itsensä kuolemaan asti nöyryyttävää Messiasta. Mutta mysteerio onkin siinä, että sama Messias tulee kaksi eri kertaa ja kahdessa aivan erilaisessa hahmossa: ensin Marian kautta tallin seimeen, Golgataa varten ihmiseksi ja toisella kerralla taivaan pilvissä suurella voimalla kuninkaana. 

10) Jumalan mysteerio on Kristus, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä, Kol. 2:2-3. Tämä liittynee edelliseen. Jumala saarnauttaa ristin pahennusta ja hullutusta saattaakseen ihmiset ensin sovituksen osallisuuteen. Jolle se ei kelpaa, hän ei pääse osalliseksi muistakaan salatuista jumalallisen viisauden ja tiedon aarteista, jotka ovat täydellisiä varten, 1 Kor. 2. 

11) Mysteerio, jonka kirkkaus on suuri pakanain keskuudessa:  Kristus teissä (uskovien sydämissä asuvana), kirkkauden toivo, Kol. 1:27. Uskovan ei tarvitse elää ja vaeltaa vain lahjavanhurskauden varassa, vaan armon, voiman ja viisauden lähde Jeesus asuu meissä. Emme ole omien kykyjen ja voiman varassa, kun Jeesus on meissä. Toivo perille pääsystä on näin paljon vahvempi. 

12) Laittomuuden mysteerio on valmistamassa tietä Antikristuksen ilmestymiselle, 2 Tess.2:7. Kun elämää suojelevat Jumalan lait pannaan viralta maallisten lakien kautta, niin synti tulee luvalliseksi ja lailliseksi ja niin tie valmistuu pahuuden ihmisen ilmestymiselle.

13) Usko on mysteerio, joka säilyy vain puhtaassa omassatunnossa, 1 Tim. 3:9. Jos sydämeen tulee syntiä, eikä siitä tehdä parannusta, se turmelee uskon ja vie uskovan haaksirikkoon, 1 Tim. 1:19. 

14) Jumalisuuden mysteerio on Hän, joka on ilmestynyt lihassa (inkarnaatio, Jeesuksen ihmiseksi tulo on siis osa sakramenttia) eli Jeesus Kristus, Tosi Jumala ja Ihminen, 1 Tim. 3:16. Hurskas ja jumalinen elämä onnistuu uskoviltakin vain jos Kristus saa meissä muotoa ja saa elää meissä niin, että Hänen tuntemisensa tuoksu on havaittavissa kauttamme.

15) ja 16)  7 kultaisen lampunjalan eli 7 seurakunnan mysteerio sekä niiden keskellä kulkevan korotetun Jeesuksen oikeassa kädessä olevien 7 tähden eli niiden 7 seurakunnan enkelin mysteerio, Ilm. 1:11-20, Ilm. 2-3. Näiden mysteerio on siinä, että mainitut 7 seurakuntaa olivat todellisia sen ajan Vähän Aasian seurakuntia, mutta sanomissa niille on kuvattu samalla pääpiirteissään koko seurakuntatalouskauden historia: Efeso noin vv. 53-170, Smyrna n. 170-312, Pergamo n. 312-606, Tyatira n. 606-1517, Sardes n. 1517-1740, Filadelfia n. 1740-1900 ja Laodikea n. 1900 – ? Tosin aikarajat eivät ole tiukat: Pergamon srk -jakson tyyppinen kristillisyys jatkuu ortodoksikirkoissa, Tyatira Rooman kirkossa, Sardes protestanttisissa kansankirkoissa, Filadelfia metodisti- ym. 1700- 1800 –luvuilla syntyneissä herätysliikkeissä (Suomessa rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja laestadiolaisuus) Herran tulemukseen asti. Laodikea (= kansan oikeus) on  1900–luvun tasa-arvoa ja yksilöiden ja kansan/kansojen oikeuksia ajavan demokratia–ajan seurakunta, uusina ja johtavina herätysliikkeinä helluntai- ja karismaattiset liikkeet sekä vineyard –liike. Tämä seurakuntajaksoja koskeva mysteerio alkoi paljastua vasta 1900 –luvulla, kun toteutuneen historian huomattiin monin tavoin vastaavan Ilm. 2-3 lukujen seurakuntien piirteiden kuvausta. 

Samoin tähdet eli srk: ien enkelit tarkoittavat sekä silloisten mainittujen seurakuntien paimenia (Timoteus oli paimen Efesossa) että sanansaattajia niille srk -jaksoille, jolle kukin heistä lähetettiin. Tähtiä ei ohjata ihmiskäsin: he ovat Herran kädessä ja vastuussa ensisijaisesti Herralle. Paavali oli Efeson srk: n perustaja ja samalla Efeson srk -jakson enkeli, jolla oli sanoma tuolle srk -jaksolle. Hänellä oli tosin sanoma myös koko srk -talouskaudelle. Luther oli epäilemättä Sardeen srk -jakson enkeli ja John Wesley mitä ilmeisimmin Filadelfian srk -jakson enkeli.

17)  Jumalan mysteerio, joka käy täytäntöön niinä päivinä, jolloin 7. pasuunaenkeli puhaltaa pasuunaan (vihan ajan puolivälissä), Ilm. 10:7, 11:15-18. Tämä sisältää ns. palkkatuomion, jossa Vanhurskas Tuomari maksaa palkan ylösotetun srk: n jäsenille. Tällöin selviää kunkin uskovan palkka Kristuksessa eletystä elämästä ja paikka tulevan 1000-v. valtakunnan ja myös iankaikkisen valtakunnan hallinnossa, josta Sebedeuksen pojat olivat kiinnostuneita ennen aikojaan.

18) Suuren Babylon – porton mysteerio, Ilm. 17:1-6,15-18. Tätä mysteeriota Johannes ihmetteli suuresti.  Miten puhdas alkuseurakunta -morsian oli saattanut muuttua sellaiseksi porttokirkoksi, minkä hän näki ? Maallistuvan alkukirkon kilpailu sieluista mysteeriuskontojen kanssa  100-200 -l. johti sen itsensä muuttumiseen sakramenttikirkon suuntaan. Kasteelle ja ehtoolliselle alettiin antaa mystistä armonväline -sisältöä. Kun kirkko vielä  300 –luvulla ”korotettiin” (= lankesi) kansan- ja valtiokirkoksi, johon tulivat kuulumaan sekä uskovat että uskosta osattomat, lopputuloksena oli sakramentteihin nojaava katolinen kirkko. Tämä portto istuu 7 vuoren päällä, Ilm. 17:9. Rooma on tunnetusti 7 kukkulalle rakennettu ja samoin Konstantinopoli, Rooman vallan uusi pääkaupunki. Katolisuuden hengellinen rakennelma taas on suurelta osin 7 sakramentin sekä paaviuden varassa. Niinpä naisen otsassa eli ideologisena johtotähtenä on nimi Suuri Babylon, joka on salaisuus, sacramentum. Mysteerikulttien alkulähde taas oli Babylonin kaupunki, Ilm. 17:5.

Babylon – portolla on myös tyttäriä, siitä 1500 -l. irtautuneita kirkkoja, jotka ovat jääneet osaksi kiinni äitikirkkonsa harhoihin, Ilm.17:5. Luther jätti uskonpuhdistuksen kesken. Hän ei palannut apostoliseen aikaan asti, vaan juuttui kiinni  300-400 –lukuihin ja jätti voimaan kirkkoon silloin tulleet harhat: sidoksen esivaltoihin (valtiokirkko), kansankirkkolaitoksen, jossa uskovien lisäksi epäuskoiset säilytetään kirkon jäseninä sekä lapsikasteen, jota tarvitaan vain kirkon säilyttämiseen kansankirkkona. Lisäksi Luther jäi kiinni kirkon juutalaisvastaisuuteen ja sakramentalismiin: hän poisti vain viisi sakramenttia, kun olisi pitänyt poistaa kaikki seitsemän. 

19) Ilmestyskirjan peto on myös mysteerio, Ilm. 17:7, Ilm. 13, Dan. 7.  Ilm. 13:n peto on Dan. 7:n petojen yhdistelmä. Niiden kirjaimellinen yhdistelmä olisi Babylonian (leijona), Persian (karhu), Kreikan (pantteri) ja Rooman yhdistelmä. Peto nousisi Euroopan, Turkin, Syyrian, Irakin, Iranin ja ehkä Pohjois-Afrikan alueilta. Mutta kun peto on mysteerio, niin se ei ehkä olekaan kirjaimellinen yhdistelmä esikuvistaan. Niin on laita Babylon-portonkin suhteen: se ei ole kirjaimellinen Babylon, sillä sen mysteerikultit siirrettiin 500 -l. eKr. Pergamoon Baabelin pappien paettua sinne Kyyroksen sotajoukkoja. Pergamo testamentattiin  100 –l. eKr. Roomalle ja kirkon kehiteltyä mysteerikultteja mukaillen oman sakramenttiuskontonsa, koko tuo Baabelin perintö jäi kirkolle, koska Pergamon pakanallinen mysteerikultti jossain vaiheessa lakkautettiin Rooman tultua kristityksi.

Niinpä pedon ydinalue ei välttämättä olekaan kirjaimellinen Kreikan–Syyrian toisinto, vaikka Dan. 8 näyttäisi siihen viittaavan, vaan pikemminkin Rooman osittainen toisinto, Dan. 7:7-27. Eurooppa on kauan ollut maailman henkinen ja taloudellispoliittinen johtaja (nykyään USA on sitä, mutta ei enää pedon aikana), eikä kehittymätön Lähi – Itä. Niinpä Lähi – Idän maiden asema tulee olemaan pedon valtakunnassakin alisteinen Euroopalle niin kuin se oli Rooman aikanakin. Syyrian, Irakin, Turkin ja Iranin mahdollisuudet Pedon valtakunnan ytimeksi näyttävät teknologisen osaamisen, talouden, asevoimien ja väestöpohjankin kannalta mitättömiltä. Lisäksi Antikristus – Peto on lähtöisin ”meistä”, siis luopiokristikunnan piiristä, eikä ”heistä”, islamin alueelta, 1 Joh. 2:18-19. Porttokirkkokin ratsastaa katolisen EU:n, eikä jonkin islamilaisvallan selässä.

Tässä on esitelty UT:n 19 sakramenttia. Jokainen voi huomata, ettei yksikään niistä liity kasteeseen, ehtoolliseen tai mihinkään niistä 7 ns. sakramentista (kaste, konfirmaatio, rippi, ehtoollinen, papiksi vihkiminen, avioliittoon vihkiminen, öljyllä voitelu), joita Rooman ym. kirkot ovat pitäneet oppinsa perustana vuosisatoja. Sakramenttien määrä vakiintui seitsemäksi  700 –luvulla, Rooman kirkko vahvisti niiden luvun 1100-luvulla ja dogmiksi oppi julistettiin v. 1439.

Ihmisiä on siis harhautettu. Herran Sana, UT: n ”mysteerion” on väännetty kieroon tarkoittamaan aivan muuta kuin mitä se UT: ssa merkitsee. Paavali ei julistanut Sanan ja ”sakramenttien”, vaan Sanan ja Pyhän Hengen kautta vaikuttavaa evankeliumia, 1 Tess. 1:5. UT: n  sakramentit eivät ole selvästikään sellaisia armonvälineitä tai pyhiä toimituksia kuin kirkot ovat niistä opettaneet. Itse asiassa ne eivät ole lainkaan ns. toimituksia. Katolinen kirkko on siis kehittänyt todellisten UT: n mysteerioiden sijaan ikiomat ”toimitukselliset sakramenttinsa” ja tehnyt niistä ns. armonvälineitä. Kellään ei ole lupa sillä tavoin muuttaa Herran Sanaa, on protestantismin pääperiaate, mutta silti se on jäänyt huomioimatta Lutherin sakramentteja koskevan virhearvion ja hänen persoonansa lähes jumaloivan kunnioituksen takia myös protestanttisissa kansankirkoissa.

UT: ssa todellisia ”armonvälineitä” ovat Sanan saarna ja usko, Room. 4:2-5, 5:1-2, 10:4-10. Uskosta olemme vanhurskaiksi tulleet (eikä kasteesta) ja uskossa, eikä kasteessa olemme saaneet  pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, Room. 5:1-2. Uskossa kuulemisen kautta olemme saaneet myös Pyhän Hengen, emme tekojen tai toimitusten kautta, olkoon sitten kyse lain teoista tai UT: n säädöksistä (kuten kasteesta), Gal. 3:2-14. Usko taas tulee (syntyy) Sanan kuulemisesta, eikä jonkin toimituksen (kaste) kautta ja uskoontulo on sama kuin uudestisyntyminen, joka myös tapahtuu Sanan (kuulon) ja Pyhän Hengen kautta, kun Jeesus otetaan vastaan, Room. 10:14-17, Joh. 1:12-13, 1 Piet. 1:23, Jaak. 1:18, Joh. 3:3-16 (tämä kohta sanoo Hengestä syntymisen ja uskon Jeesukseen olevan uudestisyntymisen sisältö, eikä että kaste vaikuttaisi tämän kaiken). Kasteella on oma tärkeä merkityksensä uskoon tulleille entisen synnillisen elämän hautaamisena ja nousemisena uuteen  Jumalalle elettävään elämään Kristukseen puettuina, Room. 6:1-14, Gal. 3:26-27.

Totuus tekee vapaaksi. Jeesus ei kastanut lapsia, vaan siunasi heitä sanoen: ”sen kaltaisten on Jumalan valtakunta”, eikä lisännyt: ”jos heidät vain kastetaan”, Mark. 10:13-16. Mutta kun Hän kuitenkin kastoi opetuslastensa kautta seuraajikseen tulleita varttuneita (Joh. 3:22-23, Joh. 4:1-2), niin miksi tämä Hänen esimerkkinsä ei riitä ? Kyllä Hän tiesi, tarvitseeko sylivauvoja ”perisynnin poistamiseksi” kastaa ja että lihan turmelus ei poistu kokonaan kasteessakaan, vaan että uskovien on Hengellä kuoletettava lihan tekoja saadakseen elää. Ei Jeesus olisi voinut laiminlyödä lasten kastamista jos se olisi autuuden asia heille. Eikä Johannes Kastajan ja apostolien tykö kannettu vauvoja, vaan ”ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä”, Joh. 3:23, Apt. 8:12. 

On siis palattava  takaisin pelkästään Sanaan ja jätettävä kirkkohistoriassa mukaan tulleet opilliset lisät ja selittelyt pois. Se olisi puhdasta uskoa, jota Luther  ym. peräänkuuluttivat, mutta johon he itse eivät näytä täysin päässeen. Mitä sanoikaan Chuck Pierce Nokia Mission uudenvuodenaaton puheessaan Hartwall –areenalla v. 2006: ”Lutherin aika on mennyt. Nyt on tarjolla paljon enemmän (kuin hänen aikanaan)”. Miksi tarrautua siis  menneen ajan opillisiin rajanvetoihin? Herra on vienyt seurakuntaa reformaation jälkeen paljon lähemmäs apostolisen ajan todellisuutta kuin mikä tilanne oli vielä 1500-luvulla. Ottakaamme vaarin siitä, mitä Herra tekee nyt, eikä vain menneisyydestä.                                                             

arto.pollanen@suomi24.fi