Ihme

Eräs äiti asui pienessä Lapin kylässä, joka sijaitsi kauniilla paikalla joen rannalla. Hän oli kokenut elämässään jo monta muuttoa, mm. Talvisodan kauhun hetket, kun lyhyellä varoitusajalla oli lähdettävä pakoon  vihollisen hyökätessä.  Nyt hän oli yli 40-vuotias ja odotti lasta syntyväksi!  Tuo lapsi syntyi eräänä päivänä.  Hän sai kokea äidin huolenpitoa ja rakkautta, mutta mikä tärkeintä, hän sai kuulla Jumalan Sanaa.  Tuo Sana oli kuin siemen, joka jäi pienen lapsen sisimpään.

Vuodet kuluivat ja tuosta pojasta tuli nuorukainen.  Noina nuoruusvuosina hän teki valinnan, joka ei ollut äidin mieleen.  Nuoren miehen elämässä alkoi alamäki.  Viina ja muut himot ottivat nuoren miehen otteeseensa ja elämän suunta oli täydellistä tuhoa kohti.

Äiti näki tämän ja suuri murhe ja tuska valtasi hänen mielensä.  Uudelleen ja uudelleen hän lähestyi Taivaallista Isää, jolle hän sai vuodattaa sydämensä tuskan.  Tämä rukoustaistelu jatkui vuosia.  Eräänä päivänä hän sai Taivaallisesta Isältä sanan, joka rohkaisi häntä.  Puheenaiheena tulloisessa keskustelussa oli tuo kyseinen syvälle syntiin vajonnut nuori mies.  Toisten mielestä tilanne oli mahdoton, mutta äidin kannanotto oli lyhyt. Hän totesi: “Mutta Jumala voi!”

Tuosta hetkestä ei kulunutkaan kauan, kun nuori mies polvistui Jumalan edessä ja luovutti koko elämänsä Hänelle.  Nuoren miehen elämässä tapahtui muutos, jota erään hengellisen laulun sanat hyvin kuvaavat:

“Mutta taivaasta näki hätäni Hän,
ken ristillä kuoli eestäni.
Loisti rakkaus Hänen haavoistaan,
tuskat sieluni poistui kokonaan.

Nyt mä löysin jo elon lähtehen,
siksi kulje en enää etsien.
Siinä onnen ja levon täyden sain.
Siellä kaikille sijaa vielä vain”

(Hengellinen laulukirja 283: 7,8)

Saakoon tämä olla rohkaisuna äideille, jotka rukoilevat lastensa puolesta: “MUTTA JUMALA VOI!!!”

 

Esko Kemijärveltä