Armahdettu syntinen

Eräässä seurakunnassa oli uskovainen veli, palava kristitty.  Hänellä oli kunnioitettava asema seurakunnassa.  Leipätyökseen hän kiersi myymässä perunoita eri paikkakunnilla.  Mutta hän käytti perunoita punnitessaan väärää vaakaa.  Kun sitten eräs uskonveli huomautti hänelle asiasta, hän totesi, että eipäs sotketa asioita, rukoushuoneella palvellaan Jumalaa mutta täällä torilla myydään perunoita.  

Eräällä toisella veljellä jäi vanha, 80 luvun auto tarpeettomana pihalle. Hän päätti panna auton myyntiin siinä kunnossa kun auto oli.  Mutta, siinä oli yksi vika,  jonka korjaaminen olisi vaatinut ison pinon euroja ja sitä hän ei aikonut kaupanteossa ostajalle mainita.  Autosta tuli useita soittoja ja kun hintakin saatiin sopivaksi niin päätettiin tehdä kaupat. Mutta kun tuli aika viedä auto ostajalle, tuli autoon mukaan sellainen persoona, jota ei ehkä siinä vaiheessa olisi kaivattu mukaan.  Hiljainen, Pyhän Hengen ääni alkoi puhumaan veljelle, että sinun pitää kertoa ostajalle myös se kertomatta jäänyt vika.  Aikansa väiteltyään Pyhän Hengen kanssa veli tuli siihen tulokseen, että parempi olla rehellinen ja omistaa sisimmässään Kristuksen rauha kuin menettää se muutaman satasen tähden.  Hän soitti ostajalle ja kertoi, että autossa ilmeni vika, jonka korjaaminen olisi vaatinut saman verran euroja kuin mitä auto maksoi.  Kauppa peruuntui ja veli ajeli kotiin, otti kilvet irti ja soitti romuraudan kerääjälle, että hakekaa auto pois.  Ei saanut euroja mutta säilytti hyvän omantunnon! 

Mitä näistä tapauksista tulee mieleen? 

( Room. 7:21-25 ) Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenä palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. 

Kuinka kovia taisteluja joutuukaan jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi käymään, taistellessaan omia, pahoja taipumuksiaan vastaan, kaiken maailman himoja yms. vastaan.  Kysymyksiä Jumalalle, miksi Sinä, Herra, et vapauta minua elämään tahtosi mukaista, puhdasta elämää? Miksi minä jatkuvasti joudun taistelemaan samojen kiusausten kanssa? Kuitenkin taistelu lihan ja Hengen välillä on yhtä vanha kuin syntiin langennut ihminen.  Jopa Jaakob joutui vastaamaan faaraolle että vähät ja pahat ovat olleet elinvuosieni päivät (1 Moos. 47:9). Mutta nämä taistelut ovat meille siunaukseksi, meidän parhaaksemme, sillä ilman taisteluja me voisimme jopa kieltää Jumalan, toteamalla Ps. 10:6 mukaan: En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen.  Mutta taistelun melskeessä, taas kerran tappion kokeneena, syntiin langenneena, me joudumme turvautumaan ainoaan, todelliseen auttajaan ja huutamaan: Herra, ole minulle syntiselle armollinen Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden ja anna anteeksi syntini!  Ja näiden omien taisteluiden kautta me opimme myös ymmärtämään siskojen ja veljien vajavaisuuden, emme tuomitse heitä, vaan ymmärrämme, että se armo, joka minut armahtaa, armahtaa myös sisareni ja veljeni Kristuksessa ja veri, jonka Jeesus on vuodattanut Golgatan ristillä minun vuokseni, on vuodatettu myös siskojeni ja veljieni vuoksi.  Siksipä taistelut, joita joudumme käymään, ovatkin kiitos aihe, meille siunaukseksi, sillä uskon, että ainoastaan koetusten ja lankeemusten kautta Herra voi lujittaa meidän uskoamme Kristukseen. Opimme, oman vajavaisuutemme tuntien, pahan puhumisen ja vikoilun sijasta rakastamaan ja siunaamaan sisaria ja veljiä Kristuksessa. Opimme kulkemaan rinnalla ja kantamaan toinen toistemme taakkoja, kun itsekin kaipaamme rinnalla kulkijaa ja taakan kantajaa.  Eikä Jeesus jättänyt meitä oman syntisyytemme orjiksi vaan lupasi meille auttajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki antaa voiman vastustaa kiusauksia ja syntistä luontoamme.  Kuitenkin me teemme virheitä ja lankeamme kiusauksiin ja rikomme Jumalan tahtoa vastaan, mutta emme enää elä syntisten halujen ja kiusausten ohjailtavana, vaan Pyhä Henki antaa meille päämäärän, toivon iankaikkisesta elämästä ja auttaa meitä saavuttamaan sen.

Lohtuna ja toivona olkoon meille kaikille, kiusausten keskellä eläville ja jotka huudamme Herraa Jeesusta avuksemme, Room. 8:1-2 sekä Room. 8:31-39 Niin ei nyt siis ole mitään kadotus tuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.  Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista!  Mitä me siis tähän sanomme?  Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?  Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?  Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?  Jumala on se, joka vanhurskauttaa.  Kuka voi tuomita kadotukseen?  Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.  Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?  Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?  Niin kuin kirjoitettu on: “Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”.  Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.  Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 

Ylistetty olkoon Herramme Jeesus Kristus aina ja iankaikkisesti!!! 

H. Vaara, armahdettu syntinen